lauantai 28. syyskuuta 2013

Lahjoja

Tänään juhlittiin kummipojan 3-vuotissynttäreitä. Jotta lahjojen joukossa olisi muutakin kuin pikkuautoja, askartelin hernepusseja kirjainapplikoinneilla. Kirjaimista muodostui niin pojan oma nimi kuin myös pikkusiskonkin, sekä tietenkin sanat “äiti” ja “isi”. Yhteensä pusseja tuli tehtyä 12.

IMG_2732.XAOGBIdZUGhW.jpg

IMG_2741.rxuFuF1VliMy.jpg

IMG_2742.Xx5VH260eMPk.jpg

Lisäksi pakettiin valmistui junapaita:

IMG_2744.zWqtnd9PTPBh.jpg

Ja laitettiin pakettiin toki vielä se pakollinen autokin, ettei olis pelkkiä pehmeitä paketteja...





perjantai 20. syyskuuta 2013

Siiri ja Myyry

Kesäkuussa Majapuun hallilla oli avoimet ovet, ja löysinpä sinne tieni minäkin. Käteistä varasin tietysti mukaan, ja jottei homma olisi liian helppoa, shoppailuseurana oli kaksi kakrua. Toinen niistä ilmoitti kesken ostostelun, että “pissa tuli (housuun)”, toinen taas säikähti jotain tätiä ja aloitti huutokonsertin. Housut vaihtoon ja lohdutusta vauvalle, ja takaisin ostoksille!

Olisin toki voinut jättää tämän tapahtuman kokonaan käymättä, sillä totta puhuen en olisi tarvinnut yhtään lisää kangasta varastooni. Ostettua tuli kuitenkin, ilman mitään ajatusta mitä kankaista lopulta syntyisi.

Yksi mukaan tarttunut oli vajaa metrin pätkä Siiriä ja Myyryä.

Ja vihdoinkin, monta kuukautta reissun jälkeen, kankaasta tuli jotain valmista.

Isompi neitokainen on kesän mittaan saanut päähänsä olevansa prinsessa, ja prinsessathan tunnetusti kulkevat mekoissa. Prinsessat ilmeisesti myös tanssivat paljon, ja sitähän ei voi tehdä ilman mekkoa! Sitä murheen määrää eräänäkin päivänä, kun äiti päätti että on hamepäivä. (Housupäivää tämä äiti ei ole uskaltanut edes ehdottaa!). “Ei tällä voi tanssia” ilmoitti pettynyt prinsessa.

Niinpä meillä nykyään lähes joka päivä on mekkopäivä. Syksyksi oli siis selkeä tarve pitkähihaisille mekoille. Ja tällaisen mekon sain Siiristä ja Myyrystä aikaiseksi:

IMG_2583.jmA0RgbpU4vF.jpg

IMG_2618.fvVEox2ASWLK.jpg

IMG_2622.2vISuSpA1qPo.jpg

IMG_2629.ibattNaWSx3r.jpg

Kaava Ottobre Design 4/2013 Circus Horse
Koko 92
Kangas Majapuu
Resorit Royal-tuote


Resorien väriä mietin pitkään. Aluksi mekkoon meinasi valikoitua itsestäänselvästi mustat tai valkoiset, mutta kuvassakin näkyvät Po.Pin sukkikset saivat miettimään väriyhdistelmiä vähän laajemmin. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Neitokainenkin tykkää, tänään itse halusi “myyry-mekon” päälleen (no kaikki muut mekot kyllä taisivat olla pesussa...)

Kaava oli niin kiva, että seuraava mekko jo odottelee leikattuna kasaamista.

Loput kankaasta käytin pikkusiskon bodymekkoon, joka sekin onnistui (yllättäen) hyvin (kuvia ehkä joskus luvassa kun neiti puetaan taas mekkoonsa). Saavat tytöt samistella. Ja mikä parasta, yhtään palasta kankaasta ei jäänyt tilkkulaatikon täytteeksi.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Autohuppari

Laitetaanpas tämäkin ompelus tänne, vaikka onkin jo viime syksyltä.

Eli neitokaiselle takki Hilcon autokuosisesta swetarineuloksesta. Tein elämäni ensimmäisen nettikangastilaukseni Fabriinasta varmaankin keväällä 2011, ja sitä satsia marinoitiin huolella kaapissa, ennen kuin viimeinkin pääsivät työn alle. Jostain syystä tilasin tuolloin varsin poikamaisia värejä, oranssia ja sinistä, vaikka tuolloin olin jo pienen prinsessan äiti. Ne vaaleanpunaiset herkut eivät ole samalla lailla houkutelleet ostamaan, mistä lie johtuu?!? Myönnän kyllä karsastavani yletöntä pinkin käyttöä tyttölasten vaatteissa, vaikka toki niitä pinkkejäkin meiltä kaapista löytyy.

Siinä vaiheessa, kun viimein sain tämän takin askarreltua kasaan, jouduin jo tekemään töitä että sain kankaan riitämään, kun oli tuo kohde ehtinyt jokusen sentin kasvamaan siinä välissä.

Huppari oli ensimmäinen tekeleeni laatuaan, ja muistaakseni jouduinkin kolme kertaa purkamaan kun sain hihat toistuvasti kiinnitettyä vuorin kanssa jonkinlaiseen pakkopaitamalliin. Viimein kuitenkin onnistuin. Lopputulokseen olen tyytyväinen!

Huppari on kokoa 86, mutta menee vielä 91 senttiselle käyttäjälleen.

Kaava: Ottobre 4/2012
Autot-swetarineulos hankittu kauan sitten Fabriinasta
Vuori ja resori Jätti-Rätistä.
Neppareina hauskat tassunepparit, Prym.
Neiti kesäheinän ihana kukkahattu kuvausrekvisiittaa, mekko isotädin tuoma Thaimaantuliainen.

IMG_1228.nPteiVGgrYI0.jpg

IMG_1233.UOfNiPopPuSj.jpg

IMG_1239.fzhxn5NvDpgR.jpg

Tämä on ruooooohonleikkuri!”

Luota pinkkiin!

Kahden kuukauden tauko bloggaamisessa, ja sitten vielä uhraan blogini markkinavoimille!

Olen nimittäin jo hyvän aikaa sitten ilmoittautunut buzzadoriksi. Buzzadorina toimiminen tarkoittaa sitä, että saan osallistua kampanjoihin, joiden puitteissa saan tuotteita kotiin testattavaksi jonka jälkeen kerron tuotteista blogissani oman kokemukseni perusteella.

Vanish Oxiaction 2013 -kampanja oli ensimmäinen mihin pääsin mukaan. Sain setin Vanish-tuotteita kotiini testattavaksi sekä lisäksi näytepakkauksia jaettavaksi.
Kampanja on ollut käynnissä jo jonkin aikaa, minun raporttini on viivästynyt teknisistä syistä... tänään vihdoin kävin ostamassa kortinlukijan, jotta sain uudesta kamerasta kuvat koneellekin. Mutta siitä enemmän ehkä myöhemmin.

Kampanjapaketin mukana seurasi kangastilkku, joka oli tarkoitus sotkea ja sitten kokeilla Vanish-tahranpoistotuotteita tuotettuihin tahroihin.

Vanish-kampanja osui ja upposi, sillä nuorimmainen on vähän aikaa sitten aloittanut kiinteiden ruokien maistelun. Ja sehän on sotkuista puuhaa. Toistaiseksi olen ollut sappisaippuan vannoutunut käyttäjä ja toinen käyttämäni tehokas tahranpoistomenetelmä on aurinko (toimii!). Olin kuitenkin kuullut hyvää Vahish-tuotteista, ja erityisesti olin kiinnostunut valkopyykille sopivasta tahranpoistoaineesta, sillä valkoisten vaatteiden muuttuminen hiljalleen harmaiksi pesuissa harmittaa vietävästi.

Mutta suurimman haasteen tekstiileille meillä tosiaan tällä hetkellä aiheuttavat lapset (tässä kuvassa tosin enemmän itselleen):

IMG_1556.KfzKE72QyjhI.jpg

Eli ei muuta kuin taistoon.

Sotkin tilkun meille tyypillisillä sotkuilla:

IMG_1561.qVYg0Inpm8uK.jpg

Ylärivistä vasemmalta: Puolukkaa, akryylimaalia, oranssia ja vihreää tussia.
Alarivistä vasemmalta: teetä, suklaakiisseliä, vesiväriä.

Tehdäkseni autenttisen testin, “unohdin” lirpakkeen yön yli jotta tahrat saivat kuivua. Oikeastihan kotiäidit kai käsittelevät tahrat heti kun ne ilmestyvät vaatteisiin...

Tein tahranpoiston melkoisessa kiireessä, eikä yksityiskohtaiseen tuotteiden testaukseen ollut aikaa. Käsittelin kaikki tahrat ensin Vansih-geelillä, ja pesin tilkun muun pyykin mukana + 40 pikapesuohjelmalla (eipä ollut aikaa pitkään pesuohjelmaankaan, kun mökkiloma kolkutti ovella). Lisäsin pesuntehostajaksi koneeseen valkopyykille sopivaa jauhetta, eli näillä mentiin:

IMG_1565.C2RkkSmJ3j2C.jpg

Ja tulos:

IMG_1764.TgMLhQsGXb3v.jpg

Puolukka, tee ja sulkaakiisseli lähtivät jälkiä jättämättä. Akryylimaali jäi, kuten oletinkin. Oranssi tussi hävisi, mutta vihreä ei nähtävästi ollut vesiliukoista. Vesiväri hävisi osittain, mikä luo minuun toivoa, sillä tahranpoistoa odottelee eräs paita, jossa on vesiväriä, ja sitä (toivoakseni) ei ole hierottu kankaaseen yhtä voimallisesti mitä tässä testitilanteessa...

Ihan positiivinen olo jäi tuotteista. Luultavasti valkopyykille tarkoitettu tahranpoistojauhe tuli meille jäädäkseen, sillä olen jo alkanut lisätä sitä jokaiseen valkoiseen koneelliseen, tavoitteena pitää valkoiset pidempään valkoisena.

Geeli oli helppo levittää tahroille. Jauhemaisia tahranpoistajia ohjeistettiin sekoittamaan veteen “mössöksi”, joka sitten levitetään tahroille annostelijan alapinnan nystyröiden avulla. Tämän koin sotkuiseksi ja hankalaksi verrattuna käytössä olevaan menetelmääni, eli sappisaippuan hieromisen tahroille. Mutta pesukoneeseen laitettavaksi pesuntehostajaksi jauhemaiset soveltuivat hyvin. Kuulinpa jonkun käyttäneen niitä myös kestovaippapyykin mukana ja saaneen tunkkaisen hajun vaipoista siten pois.

Ja niin, minulla on vielä näytepakkauksia jäljellä, joten jos tuttavapiirissä on kiinnostusta, tervetuloa hakemaan! Keitän kyllä kahvit ;)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Neiti 5 kk

Minä tämän tyypin tänään jo nukutin yöunille. Sänkyyn.
Sattuneesta syystä neitokainen heräsi siskonsa mesoamiseen, eikä sen jälkeen suostunut uskomaan, että on aika olla yöunilla. Pääsi sitten leikkimatolle vielä touhuamaan.
Rapisevaa kirjaa retuutettiin oikein olan takaa, ennen kuin uni vei voiton. Kirjan alle on hyvä nukahtaa:

IMG_4285.rJFgke9Wrdrl.jpg

Laitetaas kuva myös eiliseltä, neitokaisen 5-kuispäivää juhlistettiin porkkanamaistiaisilla.
Mikään varsinainen soseidenaloituspäivä ei vielä ollut, annoin vain suikaleen raakaa porkkanaa ihmeteltäväksi. Ei neiti oikein tajunnut mitä sillä olisi pitänyt tehdä. Kävi se suussakin mutta sai vain irvistyksen aikaiseksi.

IMG_4235.fDg98bLwqJFq.jpg

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kukkaistyttö

Facebookin ompeluelämää-ryhmään liittyminen on päässyt vähän paisuttamaan kangasvarastoja. Aiemmin minulta meni ohi kaikki ihanat kangasuutuudet, ihmettelin vain muiden blogeista että kas, tuollaistakin ihanuutta on ollut tarjolla.

Kun Metsolan uutuudet -jo jonkin aikaa sitten- julkaistiin, sain tietää siitä (valitettavasti) heti. Missasin kuitenkin kimppatilauksen, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni ja laitoin oman tilauksen matkaan.

Niinpä nyt löytyy minunkin kaapistani ihania kukkakuoseja (toinen kukkakuoseista on kaupasta jo loppu, että varmaankin kannatti tilata kotivarastoon?!??).

Periaatteitakin on muodostunut. Uusista ostoksista on saatava jotain aikaan melko pian, eikä kangas saa lojua käyttämättömänä kaapissa vuositolkulla. Niinpä sakset käteen ja kukat haalareiksi. Kaavana Ottobren 6/2009 mustikka, koko 92 (kai). Muokkasin vain pituutta (lahkeet oli kilometrin pituiset alunperin!). Haalarit ovat olleet valmiit jo hyvän aikaa, mutta kuvien ottaminen blogia varten jostain syystä takkuaa. Tai bloggaaminen taisi odotella sitä, että saan tehtyä alle sopivan paidan. Kangaskin sitä varten olisi valmiina, mutta joku taas tökkii vastaan, mikä lie laiskuus. Että esitellään nyt pelkät haalarit vaan.

Ihan kelvolliset näistä tuli, ja ovat olleet käytössä. Toki tuolla pottailua harjoittelevalla vähän epäkäytännölliset.

Kovasti yritin kohdistaa kukkia jotenkin, mutta ei ihan onnistunut... kiva silti.

Ja niitä kuvia sitten:

IMG_4060.uaUvKQJ30BqK.jpg

IMG_4066.0yB80y4u7Qsf.jpg

IMG_4071.jegUxWFUTKus.jpg

IMG_4073.0Aiz2dKRPUDr.jpg

torstai 25. huhtikuuta 2013

Taiteilua

Isompi neiti rakastaa piirtämistä, maalaamista, leikkaamista ja ylipäänsä kaikenlaista askartelua.

Eräänä iltana hän jälleen kerran pyysi saada “maamata”

No, ei siinä mitään, essu päälle ja maalaamaan!

Isi järjesti tällä kertaa maalaushetken, ja sattui antamaan neidille välineitä enemmänkin, kun mieleinen sivellin ei heti löytynyt.

Näin se siis menee. Ensin kastellaan siveltimet:
IMG_4114.o3PFmKUem5Rb.jpg

Sitten vähän väriä...
IMG_4115.XphQfKpeuEaI.jpg

Ja sitten voikin jo maalata. Kaksin käsin, tietty:
IMG_4118.dsMANwG5Thvi.jpg

Jossain vaiheessa homma oli lähtenyt vähän käsistä. Ilmeestä huomaa, että äidin ja lapsen käsitykset sopivasta maalaushetken kestosta olivat eriävät:
IMG_4123.8feacuzipQ7f.jpg

Mutta sitten keksittiin jotain kivaa. Olisko ollut velliaika:
“Velliä?!?”
IMG_4128.pNrdV0RdXiJY.jpg

Vielä toiveikkaampi ilme:
IMG_4130.nsKbscMmTXCq.jpg

Jep jep, uni painaa. Selvästi velliaika!
“Minä otan unihiekan pois!”
IMG_4131.K19yyhaJNBb0.jpg

Ja juu, käytiin pesulla ennen iltapalaa.